Kävin tänään Nitron ja Teklan kanssa metsälenkillä. Vähän jännäsin miten meidän käy, kun ei olla aikoihin vapaana lenkkeilty ja menimme pahamaineiseen "peurametsään". Nimitys vaan ihan siitä, että varsinkin siellä paljon peuroja, vaikka onhan niitä täällä ihan jokapaikassa! Syksyisin käy ihan meidän pihassakin syömässä maahan tippuneita omenoita. Hyvin meillä kuiteskin meni. Huomasin että on paljon kiinni Nitron liikkeistä miten Tekla pysyy hallinnassa. Kun Nitro tottelee niin pysyy Teklakin hanskassa :D Yli puolet lenkistä meni ihan hienosti niin että nämä kulki nätisti mun jaloissani, mutta sitten oli ilmeisesti tuoreita peuran jälkiä tai jotain kun rupesivat hieman sinkoilemaan. Jäin aina itse joko seisomaan, menin piiloon tai lähdin kävelemään takasin päin. Kerrankin rupes melkein naurattamaan, kun Nitro sinkos jonnekkin Tekla perässään ja hyppäsin yhden puun taakse istumaan. Ensin metsä rytisi kun Tekla-norsu tuli mun luokse kamalaa kyytiä. Otti namin ja hilpas taas menemään. Hetken päästä metsä rysky taas, mutta kahden norsun voimin. Sieltä sitä tultiin takaisin Tekla etunenässä. Oli ilmeisesti mennyt hakemaan sen Nitron kun ei itse ymmärtänyt tulla! :D