Olimme nyt keskiviikkona sitten jälleen mätsärissä. Sorilan koulun 5 luokkalaiset järjestivät mätsärin luokkaretkeään varten. Olimme siellä Nitron ja Leevin kera. Aika kauvan saimme siellä vuoroamme odotella. Ensin kävin Leevin kanssa kehässä, joka meni hienosti ja otimme sieltä punaisen nauhan. Sillävälin Nitron olisikin kuulunut mennä jo kehään, mutta onneksi pääsimme sitten jälkikäteen seuraavaan pariin. Nitrolla meni ihan plörinäksi koko touhu! Nitro kyllä seisoi ihan mallikkaasti, mutta ei millään näyttänyt tuomarille hampaitaan ja loppujen lopuksi jouduin ne itse näyttämään. Kaikenlisäksi Nitro sai jonkun ihme hepulin, kun olisi pitänyt ravata. Se vikuroi, murisi ja kiskoi hihnaansa minkä kerkisi. Enkä saanut sitä millään lopettamaan sitä! Yllätys yllätys saimme sinisen nauhan. Sitten jäimmekin odottelemaan että Leevin punaisten kehä alkaisi. Näytti uhkaavasti siltä että Nitron kehä menisi päällekkäin joten äiti kävi esittämässä Leevin. Leevi oli vähän rauhaton ja haukahteli kehässä jatkuvasti. Johtui varmaan siitä kun paikalla oli kamalasti lapsia jotka juoksentelivat ympäriinsä kokoajan. Leevi kun pelkää lapsia. Leevi ei sijoittunut punaisissa. Olisin sen itsekkin kerennyt esittämään, koska jouduimme pentujen sinisten kehää vielä odottelemaan senkin jälkeen tovin.

Nitro yllätti ja seisoi ja ravasi sinisten kehässä oikein mallikkaasti! Yksitellen porukka vaan pieneni ja pieneni. Lopulta oli enään 5 koiraa jäljellä olimme yksi niistä! Olimme ihan raunimmaisina Nitron kanssa ja tuomari vaihteli muutaman koiran paikkaa ja sanoi että sinisten pentujen järjestys olisi siinä. Seuraavaksi pohdin että mahdammeko olla ensimmäisiä vai viimeisiä. Me olimme ykkösiä ja jatkoimme bis kehään! Bis kehässä oli yli kymmenen koiraa, kun jokaisesta luokasta olisi pitänyt tulla sinisistä ja punaisista aina kaksi parasta. Pennuista ei nyt ollut kuin vain ykköset, kun tuomareille oli käynyt pieni tiedonpuute. Nitro alkoi olla jo erittäin väsynyt. olihan tämä sentään iltamätsäri ja muutenkin pitkä päivä. Nitro ei olisi enään jaksanut millään ravata, vaan sen liikkuminen oli ennemminkin löntystelyä. Seisominen kumminkin sujui mallikkaasti väsymyksestä huolimatta! Tuomarit rupesivat taas pudottelemaan koiria ja huokaisin helpotuksesta kun emme tippuneet ainakaan ensimmäisinä! Loppujenlopuksi kävi kuitenkin niin että pääsimme viidennelle sijalle! Siihenkin tuomarit sanoivat syyksi että päätös oli ollut erittäin vaikea ja että Nitro on jo niin väsynyt että liikkuminenkin oli jo vähän mitä oli. Olimme kyllä erittäin tyytyväisiä tähän!

Kyseisessä mätsärissä eräs portugeesin omistaja sanoi että Nitrolla olisi yläpurenta, mutta jälkeenpäin tuli mieleen, että miten hän sen voi varmaksi sanoa, kun ei pojalta ole kun yläetuhampaat vaihtuneet ja hyvä kun niitä alaetuhampaita edes on, kun suurinosa on tippunut pois ja uusia tynkiä näkyy vain ihan pikkuisen! Kulmahampaatkaan eivät ole vielä tainneet vaihtua. Nitro ontuu toista takajalkaansa. Tänään olisimme sitä päivystävälle eläinlääkärille kiikuttaneet, mutta hänellä oli päivä jo ihan täynnä ja käski seurailla vielä asiaa. Eläinlääkäri kyllä epäili että jalka olisi vain venähtänyt ja paranisisi itsekseen. Olen anturoiden välejäkin koittanut tutkia ja painella, josko siellä olisi haava tai jokin piikki tai jotain, mutten ole sieltä mitään löytänyt! Noh toivottavasti tuo nyt paranisi tai tarttee sitä eläinlääkäri aikaa katsoa uudelleen.