Ihanaa nyt on vihdoin saatu tänne meillekkinpäin pikkusen lunta ja pakkasta! Toivottavasti tämä keli pysyy. Lunta saa tietenkin tulla lisääkin, mutta hyvä näinkin. Kaksi näyttelyä takana ja Nitro ei sitä viimeistä serttiään vielä onnistunut nappaamaan. Nyt on hieman tenkkapoo, kun en oikein tiedä enää miten Nitron turkin näyttelyihin laittaisin. Olen sen tähänasti föönannut, mutta Turusta tuli kommenttia, että on kun sähköiskun saanut ja luonnottoman näköinen. Kumminkin viikkoa ennen Alavudella turkki oli vielä tuomarin mielestä hyvänlaatuinen ja viimevuoden puolella sain kommenttia, että huonosti föönattu. Ota nyt tästä selvää miten se pitäisi näyttelyyn laittaa, kun jokakerta se on samallailla laitettu...

Joulukuussa käytin Nitron lonkka- ja kyynär kuvissa ja lonkat lähtivät kennelliittoon c/d:nä ja kyynäreet terveinä. Tulokset nyt tulivat kennelliitosta ja niinhän siinä kävi, että lonkat tulivat d:nä takaisin ja kyynäreet 0:na. Hieman harmittaa tuo lonkkatilanne, mutta selittäähän tuo ehkä sen miksi Nitro ei agilityssä niistä hyppyesteistä tykännyt!

Leeviltä meni muuten yli viikko toipua tuosta vuodenvaihteesta. Oli pitkään todella arka kaikille kolauksille pihalla, mutta nyt alkaa helpottaa. Tänään tosin kuului lenkillä hämärän tullen joku pamaus, ehkä laukaus, ja Leevihän sai taas hepulin ja ajatteli et taas kohta paukkuu urakalla. Ennenhän se ei kyllä laukauksista mitään välittänyt. Oli kyllä tuossa seuraavalla lenkillä taas jo ihan normaali, eikä sen lenkin jälkeenkään sisällä enään mitään vauhkoillut, mutta loppulenkki tultiin sillon laukauksen jälkeen aika reipasta hönkää kotiin.

Teklan intohimo on suihkupullot! Aina kun jotain sumuttelee niin Tekla tulee siihen riehumaan ja yrittää napsia sitä sumua kiinni. Sitten menee tietenkin hermot, kun ei suuhun oikein tunnu mitään tulevan ja alkaa kamala rähinä. Teklalle ei sumuttelut kyllä rangaistuksena toimisi, kun siitä se tuntuu olevan hauskaa, kun sitä päin sumuttaa! :D

Teklan ja Nitron kanssa olen koittanut opetella kosketuskepin käyttöä. Tässä huomaa taas, että kuinka erillaisia ne on. Tekla käy tökkimässä tikkua reippaasti ja nopeasti, oli se sitten missä vaan kädessä, maassa, hyllyllä, korkealla, matalalla, kaukana tai lähellä. Nitrolla taas tuntuu olevan kynnys lähteä liikkumaan kepin luokse sitä koskeakseen. Toisaalta sitten taas, kun kokeilin, joka ne sitä sauraisivat temppujen teko mielessä, niin Nitro taas seurasi keppiä paljon paremmin kun Tekla. Tekla tuntui vaan menevän ihan ymmälleen, kun keppi meni karkuun! Täytyy tuota itse koskemista vielä kyllä treenata meidän lisää, kummankin kanssa.